Yksi Career Campuksen alkusyksyn teemapäivistä käsitteli työelämätaitoja. Yksi puhujista oli pitkän Nokia-uran jälkeen yrittäjäksi lähteneen muutosjohtamisen asiantuntija, Kati Vilkki.
Kati puhui työnhakijoillemme muutoskyvykkyydestä ja oman muutoksen johtamisesta. Kati liikautti kuulijoissaan ruostuneimmatkin ajatusrattaat raksuttamaan. Ihmismieli vastustaa luontaisesti muutosta, se on haastavaa suurimmalle osalle meistä. Kuitenkin, se on nykytyöelämän arvokkaimpia taitoja. Miten omaa muutoskyvykkyyttä voi kehittää, voiko omia ajattelutapojaan muokata?
Kohtaamme meistä riippumatonta muutosta niin työssä kuin yksityiselämässäkin. Työnsuhteen päättyminen, läheisen tai oma sairastuminen, onnettomuudet - jotkut isompia, jotkut pienempiä.
Kati ajattelee, että ei ole oikeita tai vääriä ajattelutapoja tai että pitäisi ajatella tietyllä tavalla. Sen sijaan voi tarkastella omia ajattelutapojaan siitä näkökulmasta, auttavatko ne nykyisessä elämäntilanteessa. Ajatukset tulevat ja menevät, mutta voimme vaikuttaa siihen, mitä ajatuksia ruokimme ja vahvistamme.
Mitä on muutoskyvykkyys
Muutoskyvykkyys on kyky vastaanottaa muutosta ja sopeutua siihen. Se on kuin aivojen joustavuutta erilaisissa tilanteissa. Jos vertaa kiveä muovailuvahaan, huomaa, että paineen alla toinen lopulta murtuu, toinen muuttaa muotoaan.
Kati esitteli kaksi tavoitetta, joita hän käyttää suuntanaan ja ajatteluaan ohjaavina tekijöinä omassa elämässään muutoksen keskellä. Ensimmäinen tavoite on, että elämäntilanteesta huolimatta, voi hyvin. Tähän liittyy syvemmän onnellisuuden tavoittelu, joka tarkoittaa sitä, että on täysin sovussa sen kanssa, mitä tapahtuu ja on käsitellyt muutokseen liittyvät tunteet. Toinen tavoite on mahdollisimman hyvä toimintakyky, mikä Katin mukaan tarkoittaa kykyä tehdä valintoja, jotka lisäävät omaa hyvinvointia, niiden hyvinvointia, jotka ovat itsestä riippuvaisia, sekä hyvinvointia ympäröivässä maailmassa.
Kokonaisvaltaisesti tavoite on pysyä tasapainossa ympäröivän maailman ja sen tapahtumien kanssa, tuntea olevansa itse elämäänsä ohjaava subjekti - tapahtumista riippumatta.
Usein ihminen kokee yllättävän muutoksen kohdalla olevansa passiivinen muutoksen uhri. Kun yt-neuvotteluissa irtisanominen osuu kohdalle tai saa vakavan sairauden diagnoosin, saattaa kokea olevasi voimaton ulkopuolelta sanellun tilanteen edessä. Tunnetasolla tilanne saattaa aiheuttaa paljon vaikeita tunteita, turhautumista, pessimistisyyttä, vihaa, voimattomuutta, joskus toimintakyvyn lamautumista. Koska on tunne, että ei voi itse vaikuttaa asioihin, fokus kääntyy helposti ulospäin syyn tai syyllisen perään. Se syö energiaa eikä auta tilanteessa eteenpäin.
Akuutissa muutostilanteessa tärkeää olisikin kyky pystyä palautua tasapainoon ja ottaa ohjat takaisin itselleen; takaisin hyvinvointiin sinuiksi uuden tilanteen kanssa ja toimintakykyiseksi, jotta elämä voi jatkua eteenpäin.
Kuinka päästä takaisin ratsaille?
Katin mukaan akuuttiin paniikkitilaan ensiapuna auttaa niin sanottu kolmen sääntö: jokaisessa tilanteessa on vähintään kolme asiaa mitä voi tekemään. Tarkoitus ei ole löytää kolmea asiaa, joiden avulla saa mitä haluaa, vaan vähintään kolme asiaa, jotka voi ylipäänsä tehdä. Kun koemme olevamme olosuhteiden avuttomia uhreja, ajattelemme että ei ole mitään, mitä voisimme tehdä, ja aivomme tavallaan lukkiutuvat. Kolmen säännöllä annamme aivoillemme tilaa ja voimme alkaa nähdä vaihtoehtoja. Näillä pääsee jo pois maailman ruhjoman uhrin nurkasta ja löytää itsestään toimintakykyä.
Toimintakyvyn palauttamiseksi tarvitsemme ymmärrystä ja hallinnan tunnetta.
Ymmärryksellä Kati viittaa siihen, että meillä on tarve ymmärtää, miten maailma toimii, ilman tätä emme pysty toimimaan. Jos ajatusmaailma on se, että muutoksia ei tapahdu ja maailma on ennustettava, muutosta on hyvin vaikea sietää. Esimerkkinä tällaisesta ajatusmaailmasta on esimerkiksi se, että "jos teen työni aina hyvin, työpaikkani on ikuinen". Useimmat tietävät, kuinka harhaanjohtava tämä ajatus nykypäivänä on. Jos ajatusmaailma on joustavampi, "maailma muuttuu ja se on OK", turvallisuuden tunne tulee todellisuuden hyväksynnästä. Tällöin aivot eivät järkyty niin vahvasti silloin, kun muutos tapahtuu.
Hallinnan tunteen voi jakaa ääripäihin täysin hallitsemattomasta, itsevaikuttamisen mahdottomuudesta, täyteen hallinnan tunteeseen, jossa yksilö kokee voivansa hallita kaiken elämässään tapahtuvan. Hallitsemattomassa ääripäässä ihminen ei koe ohjaavansa omaa elämään lainkaan (uhri) kun taas toisessa ääripäässä henkilö kokee pienemmänkin yllättävän muutoksen tsunamin kaltaisena järkytyksenä. Parhaiten selviytyy henkilö, joka hyväksyy sen, että maailmassa tapahtuu myös asioita, joita ei voi itse hallita ja joka kokee voivansa vaikuttaa omiin ajatuksiinsa ja tekoihinsa.
Osa muutoksen omistajuutta on vastuun ottaminen omista teoista ja siitä, miten muutoksen käsittelee. Vastuunotto ei tarkoita itsesyytöksiä. Jo sairastuttua ei enää auta piiskata itseään siitä, että on elänyt viimeiset vuosikymmenet huonoilla elintavoilla, koska siitä ei ole hyötyä. Kati kannustaa pitämään mielessä alussa mainitut ajatuksia ja toimintaa ohjaavat tavoitteet ja kysyä itseltään: Lisääkö tämä ajatus hyvinvointia ja toimintakykyä? Jos lisää, ajattele niin ja toimi sen mukaan. Jos ei, koeta muuttaa ajatusta.
Katkaise kielteisten ajatusten kierre
Omilla ajatuksilla on siis valtava vaikutus. Ajatuksia tulee ja menee ja niin saa ollakin. Katin mukaan tärkeintä on se, mihin ajatuksiin jäämme kiinni. Hän kannustaakin ahdistavien ajatusten kohdalla lempeästi kyseenalaistamaan, onko kyseinen ajatus totta ja voitko varmasti tietää, että se on totta.
Jos kuljet kehää esimerkiksi seuraavan ajatuksen kanssa: "On hirveää, etten tiedä, saanko töitä seuraavan viiden kuukauden aikana", kääntele ajatusta ympäri ja kyseenalaista. Onko mitään syytä uskoa, että kyseinen ajatus olisi totta; onko todella hirveää, jos ei tiedä? Mitä hyvää voi olla siinä, että et tiedä? Miten tämä ajatus vaikuttaa sinuun, miltä tuntuu, kun ajattelet näin? Entä mitä tapahtuisi, jos sinun ei olisi edes mahdollista ajatella näin, millaista elämäsi olisi ilman tätä ajatusta? Tarkoitus ei ole ajatella positiivisesti tai kieltää vaikeuksien olemassaoloa, vaan tarjota aivoille vaihtoehtoja, erilaisia tapoja ajatella. Voimme opetella ohjaamaan ajatuksiamme.
Kati korostaa, että kyse on tekniikoista, joista on hyötyä niin henkilökohtaisessa kuin työelämässä. On kyse todellisuuden hyväksynnästä ja tunnekuorman tiputtamisesta pois, jotta aivoille jää tilaa löytää ratkaisuja. Tunteet saavat tulla, mutta niiden pitää myös osata antaa mennä. Tunteetkin ovat itsetehtyjä, oman ajattelumme tulosta ja ajatuksia muuttamalla myös tunteet muuttuvat. Kun on mahdollista hyväksyä todellisuus tunnetasolla, voimme myös valita ne taistelut, jotka käymme ja olemme toimintakykyisempiä, kun tunteet eivät vello toiminnanohjausjärjestelmässä.
Hyväksytään siis tunteet, mutta ohjataan prosessia itse myös muutoksen keskellä. Muutoskyvykkyys on kykyä ottaa omistajuus muutoksesta.
Kati Vilkki toimii työyhteisövalmentajana ja konsulttina. Katin erikoisaloja ovat johtamisen, organisaatiokulttuurin ja tiimityön kehittäminen, työyhteisötaidot ja ketterät tuotekehitysmenelmät. Katiin voit ottaa yhteyttä LinkedInissä tai sähköpostitse.
.webp)
