Yli 55-vuotiaalla voi olla kokemusta, motivaatiota ja oppimishalua – silti työ voi jäädä löytymättä pelkän iän takia. Baronan Kristiina Vormalan ja Sarasen Saana Corinon mukaan kyse on paitsi epäoikeudenmukaisuudesta myös valtavasta resurssien hukasta. Kun ennakkoluulot saadaan sivuun, voittavat sekä työnantajat että työnhakijat.
Pitkä kokemus, into oppia uutta, kova motivaatio ja ruuhkavuodet takana – eikä työtä silti välttämättä löydy. Ikä on usein esteenä yli 55-vuotiaiden työllistymiselle, vaikka kaikki muu olisikin kohdallaan.
”Tässä on mielestäni iso ristiriita, epäoikeudenmukaisuus ja hukka”, sanoo Baronan rekrytointipäällikkö Kristiina Vormala Sarasen Itä-Suomen aluejohtajan Anu Kontusen vetämässä keskustelussa.
Jos osaava ja oppimiskykyinen työnhakija jää vain ikänsä vuoksi vaille tekemistä, hukkaa tulee monella tavalla. Vormala ja Sarasen kasvu- ja julkisen sektorin kehityspäällikkö Saana Corino korostavat, että työttömyyden hinta on kallis paitsi julkiselle taloudelle myös ihmiselle itselleen. Corino muistuttaa, että monen suomalaisen identiteetti perustuu osin työhön, ja kun työ jää pois, usko itseen ja omiin kykyihin kärsii.
”Se on henkilökohtainen kriisi, ja se on kumulatiivinen kriisi. Se yleensä koskettaa henkilöä mutta myös lähellä olevaa perhettä”, hän sanoo.
Kyse ei siis ole ainoastaan valtion eläkejärjestelmän kestävyydestä ja yritysten kilpailukyvystä vaan myös esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisemisestä.
Tumpeloksi luultu voi olla teknologiavelho
Yhdeksi syyksi yli 55-vuotiaiden työllistymisvaikeuksiin Vormala nimeää ikävän stereotypian: viisikymppisen ajatellaan usein olevan ”vähän tumpelo teknologioiden kanssa”. Hän muistuttaa, että jokainen osaaja on omanlaisensa ja että ikää tärkeämpiä ovat kompetenssi, kokemus ja persoona.
Vormala ja Corino toivovat, etteivät sen kummemmin työnantajat kuin työnhakijat itse sortuisi yleistyksiin. Kumpikin kannustaa yli 55-vuotiaita työnhakijoita päivittämään osaamistaan ja kertomaan siitä avoimesti ilman vähättelyä.
”Pitää osata myös sanoittaa rohkeasti eikä aloittaa sillä, että kun olen jo tämän ikäinen, vaan että minä osaan tätä ja tätä”, Corino kuvailee.
Työnantajilta asiantuntijat penäävät avoimuutta. He kehuvat yrityksiä, jotka ymmärtävät, että monimuotoisuus on sekä hyväksi tiimeille että eduksi työnantajamielikuvalle. Mahdollisuus pitkään uraan ja kehittymiseen vielä eläkeiän kynnyksellä voi parantaa muun henkilöstön sitoutumista ja tuoda turvallisuuden tunnetta työyhteisöön.
Sopeuttamistilanteissa maksimaalinen tuki yli 55-vuotiaille asiantuntijoille
Ikääntyneiden osaamisen hyödyntäminen on tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpää. Kontunen huomauttaa, että väestön ikääntyminen, työvoimapula ja tarve turvata hyvinvointi tekevät aiheesta erityisen ajankohtaisen.
Maailman lisäksi työnhaku on muuttunut. Vormala ja Corino toteavat, että monelle pitkän uran jälkeen työtä etsivälle tilanne on uusi ja esimerkiksi oman osaamisen sanoittamiseen voi tarvita tukea.
”Itse tapaan haastatteluissa henkilöitä, jotka sanovat, että 30 vuoteen en ole hakenut työtä enkä ollut haastattelussa. Onhan se oikeasti aika jäätävä tilanne”, Vormala kertoo.
Työnhakijoita riittää: tällä hetkellä useampi yritys miettii sopeuttamistoimia kuin rekrytointeja. Muutostilanteissa ja sopeuttamistoimissa asiantuntijat toivovat yrityksiltä herkkyyttä, yksilön kunnioittamista ja maksimaalista tukea, jotta ura voi jatkua iästä riippumatta. Corino painottaa, että yritysten on huolehdittava siitä, että lähtijöillä on mahdollisuus kasvattaa osaamispääomaansa ja että työnhaun elementit ovat kohdallaan.
”Se on vastuullinen teko, kun miettii yrityksen jatkoakin. Kyllä jäljelle jäävä henkilöstö kiinnittää huomiota siihen, miten nämä tilanteet hoidetaan.”
Kohti uutta normaalia ja parempaa asennetta kokeneita työnhakijoita kohtaan
Vormala ja Corino muistuttavat myös, ettei työnantaja voi työnhakijan puolesta päättää, millaisia toiveita ja tavoitteita tällä on. Esimerkiksi ennen esihenkilöasemassa ollut ihminen saattaa hyvinkin myöhemmässä vaiheessa urallaan olla tyytyväinen asiantuntijatyöhön, ja toisaalta yli 55-vuotiaalla voi olla kovakin into oppia uutta.
Corino kannustaa yrityksiä ottamaan jokaiseen rekrytointiin haastateltaviksi yli 55-vuotiaita ja tuomaan esille, että työnantajat ja rekrytoivat henkilöt osoittavat työnhakutilanteessa arvostavansa esimerkiksi intoa osaamisen päivittämiseen. Vormala toivoo, että jokainen ihminen reflektoi omaa toimintaansa ja ennakkoluulojaan.
Myös ehdotus iättömistä rekrytointiprosesseista saa kummaltakin kannatusta.
”Silloin ehkä saataisiin fokus nimenomaan henkilöön, henkilön taustaan ja siihen, mitä on tehty ja mitä haluaa tehdä ja missä on hyvä”, Corino huomauttaa.
Kuuluuko ikä siis huomioida vai ei? Vormalan mukaan ikään on kiinnitettävä huomiota mutta myönteisellä tavalla, kuten selvittämällä oman yrityksen ikäjakaumaa ja pohtimalla, onko siinä jotakin oikaistavaa. Samoin Corino kannustaa huomioidaan iän niin kauan kunnes sen sivuuttamisesta tulee uusi normaali.
”Otetaan ehdottomasti yli 55-vuotiaita haastatteluun ja laajennetaan sitä kautta yrityksen entistä normaalia ja annetaan mahdollisuuksia”, hän sanoo.
Katso koko keskustelu tästä:
Muutospalveluiden uravalmennuksessa autamme yksilöitä löytämään oman suuntansa muutoksessa, olipa seuraava tavoite mikä tahansa. Lue lisää tästä.
Jos työnantajasi on joutunut irtisanomaan sinut tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja olet täyttänyt irtisanomishetkellä 55 vuotta, sinulla on oikeus laajennettuun muutosturvaan, johon sisältyy uratavoitteitasi edistävä muutosturvakoulutus.
Lue lisää muutosturvakoulutuksesta täältä.
