Team Managerimme Tommi Ohtonen miettii blogitekstissään, miksi niin monessa yrityksessä suunnitellaan vain suomenkielisten koodaajien rekrytointia.
Ohjelmistoalan osaajapulasta on jo puhuttu läkähdyksiin asti. Valmiita osaajia ei ole, eikä uusia valmistu markkinoiden tarpeisiin tarpeeksi nopeasti. Ohjelmistoyrittäjät toteutti kyselytutkimuksen jäsenyrityksilleen Jyväskylän yliopiston ja Teknologiateollisuus ry:n kanssa selvittääkseen, miten ohjelmistoala kasvaa ja mitkä tekijät ovat kasvun esteenä.
Osavastuu osaajapulasta koulutuksella ja alan nopealla kehittymisellä
Viime vuoden lopussa toteutetun kyselyn mukaan tarvetta olisi tälläkin hetkellä jopa 8000 osaajalle. Kysyntä ei kohtaa tarjontaa.
Valmiita osaajia ei nimittäin kouluista enää suoraan putkahtele: oppilaitosten opetusohjelmat eivät ehdi muuttumaan samaa vauhtia kuin alan kysyntä edellyttäisi, ja vaikka niitä muutettaisiin radikaalisti heti, näkyisi vaikutus vasta vuosien päästä. Silloin saattavat puhaltaa jo seuraavat tuulet.
Myös yritysten kannattaisi tarkastaa kriteereitään
Kokeneita koodaajia toki toivotaan kaikkialla, mutta kokemusta voisi kartuttaa myös uuden työnantajan leivissä – ja aikaa sen keräämiseen tarvitaan joka tapauksessa. Moni valmista asiantuntijaa hamuava sabotoi omia mahdollisuuksiaan jättämällä kokemattomia ehdokkaita haun ulkopuolelle.
Samaan aikaan Suomen kielen taito on edellytys todella moneen työpaikkaan pääsemiseksi, ja siksi työllistyminen on monelle muualta tulleelle huippuosaajalle haastavaa. Kieltämme ei opita hetkessä, vaikka koodauksen universaaleita kieliä olisikin työntekijäkandidaatilla plakkarissaan runsain mitoin.
Maahan tulleen on usein vaikea saada töitä puutteellisella kielitaidollaan. Jos orastavaa kielitaitoa ei pääse harjoittelemaan oikeissa tilanteissa, kuten työpaikalla, oppiminen ja kotoutuminen Suomeen hankaloituu. Näin syntyy harmillinen noidankehä Suomeen muuttaneelle, ja yritykset jäävät vaille osaajiaan.
Koodaaminen ei kielitaitoa kaipaa
Koodikielissä ja ohjelmistoalassa on kuitenkin se hieno piirre, etteivät ne kysy muuta kielitaitoa. Koodikielien oppiminen ei esimerkiksi vaadi ymmärrystä kohteliaisuussäännöistä tai taivutusmuodoista, kuten luonnolliset kielet.
Työn tekemiseksi riittää varsin usein aiempi työn tai harrastuneisuuden pohjalta tullut ohjelmointiosaaminen, ei niinkään kyky jutustella suomeksi. Kokemuksemme mukaan mm. perehdyttäminen talon tavoille käy aivan sujuvasti, vaikkei sitä tekisikään suomeksi. Työn lomassa oppiessa ja kollegoilta apua saadessa kielitaito kehittyy harppauksin jo perehtymisen aikana.
Tahtotila on jo kohdallaan, enää tarvitsee viedä se käytäntöön!
Kansainvälisen tai kansainvälistyvän yrityksen työkieli on käytännössä aina englanti. Aiemmin mainitun tutkimuksen mukaan vain noin kymmenen prosenttia yrityksistä ei olisi valmis palkkaamaan koodaajia ulkomailta, eli valtaosalle kelpaisi myös kansainvälinen osaaja.
Osa yrityksistä on jo ampaissut kasvukiitoon suhtautumalla osaajakandidaatteihinsa ennakkoluulottomasti. Toivottavasti hyvät käytännöt yleistyvät, ja yhä harvempi yritys kokee ulkomaalaistaustaisen ihmisen palkkaamisen riskinä: ohjelmointiosaamiseen, oppimiskykyyn ja motivaatiotasoon kansallisuus ei vaikuta.
Suomen rajojen ulkopuolisiin työmarkkinoihin voi toki olla haastavaa päästä käsiksi, mutta osaavaa ja kehittymishaluista työvoimaa ei tarvitse lähteäkään hakemaan merta edempää. Vaihtoehtoina on esimerkiksi kasvattaa uusia osaajia Suomessa joko suoraan koulutusjärjestelmän kautta tai kehittää nykyistä osaamista työelämässä vaadittavalle tasolle.
.webp)
